Honkaniemen suku ja talo

sijaitsee Ähtärin pitäjän Alastaipaleen kylässä. Maakirjan mukaan Honkaniemi muodostaa kylässä jakokunnan numero 4 ja on perustettu maakirjatalona 19.1. 1849. Talon manttaali oli 1/8 ja sen lunasti perintötaloksi Kalle Tuomaanpoika. Senaatin myöntämän perintökirjan päivämäärä on 19.3.1869. Alastaipale on Ähtärin etelälaidalla pitkän vesireitin varrella. Tämä eräkautinen valtatie johti Näsijärveltä Ruoveden ja Virtain järvien kautta Ähtärinjärvelle ja siitä edelleen Pohjanmaalle. Honkaniemi sijaitsee aivan Virtain rajalla olevaan Iso Vehkajärveen pistävällä niemellä (kartta) .

Eräkaudella Alastaipaleen seudut olivat olleet Lempäälän Viialan kylän nautinta-alueina. Lempääläläisten omistuksessa olivat lähimmät eräsijat myös Virtain puolella. Eräkauden päätyttyä 1560-luvulla uudisasutukseen vanhimmat talot lähistöllä olivat nykyisen Virtain Pylkäs ja Kahilat (Soini) sekä Alastaipaleella Pakari. Pakarin taloja syntyi savolaisten uudisasukkaiden perustamana kaksi. Olavi Luostarisen perustama autioitui 1590-luvulla ja liitettiin Pekka Pakarin eli Pakarisen tilaan. Myöhemmin se jälleen erotettiin ja sai vielä myöhemmin nimen Vasikkaniemi. Seutu pysyi harvaan asuttuna ja kesti lähes kaksisataa vuotta ennen kuin lisää taloja perustettiin Alastaipaleelle. Ison Vehkajärven itärannan puoleiset maat kuuluivat Honkaniemen perustamiseen asti Pakarin talojen yhteiseen nautintaan. Honkaniemen suvun ja Pakarin sukujen välillä on merkittäviä sukulaisuussuhteita. On mahdollista, että Pakarit ovat yhä Pekka Pakarin jälkeläisten hallussa. 

Honkaniemi muodostettiin isojaossa. Alastaipaleen kylän isojakotoimituksessa  oli osapuolina kaksi Pakarin taloa ja Rintala, joiden välille vedettiin rajat. Jaossa muodostettiin näiden kolmen talon lisäksi kaksi uutta taloa: Honkaniemi ja Matinaho. Honkaniemi oli perustettaessa kylmä tila. Vuodelta 1826 olevan Isojakokartan mukaan sille oli määritelty ympärysrajat, mutta rajojen sisällä ei ollut yhtään peltoa tai niittyä puhumattakaan rakennuksista.

Isonjaon käytännön toteutus maastossa kesti aina 1840-luvulle asti. Yksi kokous pidettiin Pakarin talossa 2. marraskuuta 1840. Silloin paikalla oli osakkaana mm. uudistilan hakija Tuomas Markunpoika. Vuonna 1841 laaditun jakokirjan mukaan tuleva uudistila sai runsaan 700 hehtaarin maa-alueet, joista vajaat puolet verottomina joutomaina (mm. suoalueita). Verollinen maa oli metsämaita, joista parhaat kohdat olivat kaskimaita. Parhaille kaskimaille raivattiin Honkaniemen ensimmäiset pellot ja niityt.

Honkaniemen ensimmäiset asukkaat, edellä mainittu uudistilan hakija Tuomas Markunpoika ja tämän vaimo Anna Erkintyttären tulivat Pakarilta ja asettuivat. Honkaniemeen torppareina viimeistään 1837. Voidaan olettaa, että perustaminen on alkanut kasken tekemisellä Honkaniemen niemeen. Kasken viereen on alettu rakentaa rakennuksia: kaiketi riihi ja sauna ensimmäisinä, karjasuojia ja asuintupa seuraavina vuosina. 

Maaherra antoi Honkaniemen perustamiskirjan 19. helmikuuta 1849. Siihen mennessä oli jo tapahtunut sukupolvenvaihdos ja uudistilan asumisoikeuden haltijaksi merkittiin Kalle Tuomaanpoika, jonka vaimo oli Justiina Kaapontytär Virroilta. Kalle Tuomaanpoika oli Honkaniemen isäntänä 1860-luvun lopulle. Hän jätti 1868 Vaasan lääninvirastoon hakemuksen talonsa lunastamisesta perintötaloksi. Hakemukseen liitetystä katselmuspöytäkirjasta ilmenee, että taloa oli uudistila-aikana kaikin puolin kehitetty rakennusten ja viljelysten suhteen ja se oli hyvässä kunnossa. Senaatti teki Helsingissä keisarin nimissä myönteisen päätöksen 19. maaliskuuta 1869. Tuosta päivästä alkaen Honkaniemi on ollut perintötalo.

Heti perintötalopäätöksen tultua Honkaniemessä alettiin valmistella isännyyden vaihdosta. Kalle Tuomaanpojalla ja hänen vaimollaan Justiinalla oli neljä tytärtä: Maria, Anna, Vilhemiina ja Heta. Lisäksi nuorimmaisena lapsena oli poika Santeri, joka isännyyden vaihdoksen tullessa ajankohtaiseksi oli vasta alle kymmenvuotias. Näin ollen talon uusiksi asujiksi tulivat vanhin tytär Maria ja tämän Honkaniemeen vävyksi muuttanut mies Salomon (Salttu) Matinpoika. Isännyyden siirto toteutettiin kauppakirjalla 1. helmikuuta 1870.

Kalle ja Justiina ovat sukuseuramme vaaliman sukuyhteyden kantapari. Tyttären Marian ja hänen miehensä Saltun sukuhaara sekä Honkaniemen talon myöhemmät vaiheet on käsitelty seikkaperäisesti Honkaniemen talo ja suku-kirjassa. Tässä mainittakoon vain, että Saltulla ja Marialla oli kuusi tytärtä ja kaksi poikaa. Vanhinta tytärtä lukuunottamatta kaikki olivat alaikäisiä Saltun kuoltua suhteellisen nuorena 1884. Leski isännöi taloa, kunnes Aleksi-poika oli varttunut ottamaan isännyyden. Aleksilla ja tämän vaimolla Ottiilialla oli kuusi aikuisiksi elänyttä lasta: kolme tytärtä ja kolme poikaa, joista Eino tuli isänsä jälkeen Honkaniemen isännäksi. Tässä yhteydessä Honkaniemi halottiin perinnönjaossa perillisten kesken ja taloon jäänyt maa-alue pieneni huomattavasti entisestä. Eino Honkaniemen jälkeen isännyyden  ketjussa ovat seuranneet hänen poikansa Matti Honkaniemi ja sitten nykyinen isäntä Matin poika Antti Honkaniemi.

Marian sisarusten sukuhaaroista on tehty sukututkimus, jonka sukuseura julkaisi kirjana, jossa on muutakin näitä sukuhaaroja koskevaa aineistoa.